pistoksia päässäni
Jos millään saisin jokaikisen keskisuomalaisen lukemaan tämän Owen Sheers’in hienon artikkelin, olisin tyytyväinen. Sattumalta avasin junassa duunikeikalle matkustettaessamme Guardian-sanomalehden Travel-osaston pääartikkelin kertovan savolaispsyykkeestä, ja valehtelematta (riippuen kenties koti-ikävästä) itkin myöhemmin lukiessani jutun loppuun yksin bussissa.
Kaipa se on aina niin: pitää mennä/tulla ihanuuden ulkopuolelle/-lta, jotta käsittäisi sen kauneuden ja arvokkuuden. Vielä Helsingissä asuessani siitä ei ollut kuuloakaan, saatikka ensimmäisen Lontoon-vuoteni aikana. Nyt minustakin on vihdoin sitten kuoriutunut se sama klisee, kuin monista muistakin ‘ulkosuomalaisista’, vaikka aina oletin, että hei, minä kuule kun vihdoin Suomesta pois pääsen, niin turha luulo, että takaisin vilkuilenkaan.
Kirjoitan enempi kuulumisia ennen kuin perjantaina lennähdän Pariisiin. Ei, en kyllästy sanomaan tuota sivulausetta, en edes näppäimistölleni.
Lueskelin lauantaina hymyssa suin samaa artikkelia. Olen itse huomannut mita kauemmin taalla Lontoossa olen asunut, sita isanmaallisemmaksi olen tullut.
Ei sentaan ole isompaa hinkua muuttaa takaisin, mutta nyrkit rystysilla puolustan vaikka minkalaista maksalaatikkoa ja saunakulttuuria tilanteessa kuin tilanteessa…
Oli muuten kerrankin mukava ja aito suomalaisuutta ja Suomea kuvaava juttu, usein kun niissa hieman idealisoidaan koko joulupukki/Lappi/Helsinki-meininkia. Se ei mielestani ole oikein, etta pisteet siita vaan Guardianille.
Comment näin sanoi Susanna — 13/6/2007 @ 6:58 pm
Taytyy sanoa, etta kylla sita tallainen Helsinki-elitistikin hieman sai tuosta artikkelista jonkin sortin nostalgiaviboja. Vaikka tunnelma, maisemat tai muu artikkelissa kuvattu eivat olekaan mitenkaan alyttoman tuttuja, oli juttu kirjoitettu juuri oikeaan savyyn etta se toi esiin Sen Jonkin, mika Suomessa uniikkia on.
Ilman shakkia pelaavaa joulupukkia yms yms.
Comment näin sanoi Kai — 18/6/2007 @ 2:40 pm