Isot pahoittelut, etten ole ollut oikein läsnä täällä. Palaan luultavimmin 25.6, jonka jälkeen kerron taas kuulumisia ja kiukutuksia. Toivottavasti harvoja sellaisia.

Ja huippua juhannusta kaikille näin etukäteen! Mä lähden nyt kolme tunnin päästä hymyilemään kilpaa amerikkalaiskoisojen kanssa.

Jos millään saisin jokaikisen keskisuomalaisen lukemaan tämän Owen Sheers’in hienon artikkelin, olisin tyytyväinen. Sattumalta avasin junassa duunikeikalle matkustettaessamme Guardian-sanomalehden Travel-osaston pääartikkelin kertovan savolaispsyykkeestä, ja valehtelematta (riippuen kenties koti-ikävästä) itkin myöhemmin lukiessani jutun loppuun yksin bussissa.

Kaipa se on aina niin: pitää mennä/tulla ihanuuden ulkopuolelle/-lta, jotta käsittäisi sen kauneuden ja arvokkuuden. Vielä Helsingissä asuessani siitä ei ollut kuuloakaan, saatikka ensimmäisen Lontoon-vuoteni aikana. Nyt minustakin on vihdoin sitten kuoriutunut se sama klisee, kuin monista muistakin ‘ulkosuomalaisista’, vaikka aina oletin, että hei, minä kuule kun vihdoin Suomesta pois pääsen, niin turha luulo, että takaisin vilkuilenkaan.

Kirjoitan enempi kuulumisia ennen kuin perjantaina lennähdän Pariisiin. Ei, en kyllästy sanomaan tuota sivulausetta, en edes näppäimistölleni.