Olisikohan mitään keinoa saada yhteen kaksi kenties lempparipuhujaani - Tarja Halonen ja Michael Parkinson? Parkinson tosiaan (lievänä piikkinä kolleega Jonathan Rossille) keskittyy kuuntelemaan haastatellessaan, päällepuhumisen sijasta.

Tarja puolestaan taas tänään todisti, että hallitsee mediatilaisuudet yhä ja yhä paremmin. Tietäisipä vaan, miten monta ajatusta hänkin joutuu pääkoppansa sisään ikuisesti jättämään ollakseen poliittisesti korrekti. Hän tekee hommansa laadukkaasti, semi-spontaanisti ja rauhallisesti.

Vaikka kylläpä Tarjan Jonathan Rossinkin sohvalla mielelläni näkisin. 

Jotenkin en osaa uskoa, että Gordon Brown’ta saisi millään mediakoulutuksellakaan Tarjan tasolle puhumisen taitojen suhteen.

Ja hieman asiasta poiketen, tänään oli tappavintappavin kuntosalikäynti. 1,5h sali-cardion jälkeen taukkina tepastelin vielä tunnin spinning-tunnille. Ei siinä mitään, mutta vetäjä oli orjapiiskuri, eikä mulla riittänyt energiaa. Se oli ilkeäilkeäilkeä. Mutta tietty heti kotiin kävellessä olin sille jo kiitollinen.

Loppuviikosta on jopa töitä. Korkea aika jo.