Ei sovi minulle tämä viikonloppu-fiilis sitten laisinkaan. Tarkoitan tuolla sitä, että lähes kaiken voi päättää itse. Mennä sinne, tulla tänne ja tuonne, jos huvittaa. Ilman paineita. Hyvällä omatunnolla. Rennosti. Tiistaina se vielä luonnostui ihan hyvin puistolöhöilyn myötä, mutta nyt alkaa jo hieman rasittamaan.

Pistinpä sitten jo pari työhakemusta menemään (systemaattisesti tämän kuun aikana lähtee lähemmäs 100). Yksi niistä, tosin palkaton, olisi hyväkin internship (ei tietoakaan suomennoksesta, työharjoittelu on vähän sivuun). Se sitäpaitsi alkaisi jo tiistaina. Harkitsen vielä muutaman tarjoilukeikan hyväksymistä ensi viikolle. Pitäisi tietenkin hyväksyä ihan rahapulankin takia, mutta tahtoisi ns. kunnon hommia.

On tässä ‘lomailussa’ jotain hyviäkin puolia, tietty: voi ottaa lasillisen shampanjaa aamupalan kaveriksi; ehtii lähettää kaikki rästiin jääneet hakemukset, yms. paperihommat; voi tehdä mitä mieleen juolahtaa ja tuntuu kivalta juuri sillä hetkellä… Kaipa ne vain tuntuvat niin vähäpätöisiltä kaiken tuon itsekurin jälkeen.

Toisaalta olisi kiva pitää lomaa, toisaalta päästä taas ahkeraksi. Ah tätä vaikeutta.